Katja Myllyviita: Peace! Selviytymisopas nuorten vanhemmille!

Hyvä psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviidan haastattelu koskien hänen teostaan Pece! Selviytymisopas nuorten vanhemmille (Apoteekki 3/2013, teksti Kirsi Riipinen)

Tässä otteita:

"Katja Myylyviidan kirjan keskeiseksi teemaksi nousevat vanhempien tunteiden sääntely ja läsnä olemisen taito. Siis vanhempien - vaikka nuorethan ne raivoavat! Myllyviita muistuttaa, että murrosiän tehtävä on auttaa irtautumaan vanhemmista. Jos suhde jompaankumpaan vanhempaan on ollut erityisen läheinen, irtiotto voi olla tavallista rajumpi.

Vanhempi on se, jonka pitäisi olla kykenevä ottamaan vastaan murrosikäisen kapinointi ja muistaa, että rajojen kokeilu kuuluu nuoruuteen. "Mitä enemmän nuori kokeilee rajoja, sitä kipeämmin hän niitä tarvitsee", Katja Myllyviita muistuttaa."

--

"Lohduttaa kuulla, että vanhempien maltin menettämiselle on yksi hyvä selitys: teiniys tarttuu. Ihmiset peilaavat käytöstään lähellä oleviin. Jos nuori karjuu, vaatii melkoista itsehillintää saada oma ääni pysymään hiljaisena ja tyynenä. Nuoren kanssa keskustelua kannattaa jatkaa vasta sitten, kun oma mieli on rauhoittunut ja ilmeet peruslukemilla."

--

"Nuorelle on hyvä tehdä omat arvot selviksi ja näyttää, miten tärkeitä ne ovat. Lapselleen voi esimerkiksi sanoa, että sinä olet alaikäinen ja että minä tekisin sinulle rikoksen, jos ostaisin sinulle olutta."

--

 "Nuorelle on melko turha sanoa täräyttää, että tuo seura ei tee sinulle hyvää. Sen sijaan hänet pitäisi saada miettimään itse, mitkä ovat hänen omat arvonsa ja millaista elämää hän haluaa elää. Onko tietty mielipide hänen omansa vai jonkun kaverin? Mitä hän aidosti tuumaa asiasta?"

--

"Vanhemman sataprosenttinen läsnäolo on parasta rohtoa tunnemyllerryksessä tempoilevalle nuorelle."

<3

Hyviä linkkejä ja kirjavinkkejä

Suosittelen erityisesti lastenpsykiatri Jari Sinkkosen ja Raisa Cacciatoren nettivuja sekä kirjallisuutta jokaiselle kasvattajalle. On myös ilmestynyt psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviidan teos Peace! Selviytymisopas nuorten vanhemmille, jonka keskeisin teema on vanhempien tunteiden sääntely ja läsnä olemisen taito.

HYVIÄ LINKKEJÄ:



Isyyden tueksi: www.miessakit.fi

Jari Sinkkosen teoksen  Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun voi tilata täältä:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510338834

Todella hyvät sivut: www.raisacacciatore.fi (kasvatusneuvoja, kirjatilaus)

Väestöliitto http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/

Mannerheimin lastensuojeluliitto: www.mll.fi

Kehityspsykologiasta paljon kirjallisuutta kirjastoissa, täällä hyvää asiaa tiivisti: http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/sangin_opet/kehitys.html

<3

Muutamia hyviksi ja toimiviksi havaittuja keinoja lasten ja nuorten parissa

- Huumorintajua saa käyttää runsaasti. Ei ole aina niin vakavaa pienten/nuorten aarrekimpaleidemme kipuilu. Jos hän haluaa huomiota yleisissä tiloissa, voi häntä kannustaa esittämään saman tempun kevätjuhlassa tai ehdottaa tuomaan kohdevalot tai haalimaan lisäyleisöä heti paikan päälle.

- Kehu ja kannusta!! Luottamus ja kunnioitus kasvatettavaa kohtaan ensin, muuten hän ei kunnioita sinua. Kerro kasvatettavallesi joka päivä, kuinka tärkeä hän on ja kuinka olet hänestä ylpeä, ja toivot hänen osaavan käyttäytyä itseä ja toisia kunnioittaen. Kerro myös, että olemme jokainen erilaisia ja saamme olla mitä olemme. Toimi samoin myös ryhmässä, kerro kuinka ihana ryhmä on ja kuinka arvokkaita jokainen heistä on, kuinka jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Auta kasvatettavaasi tiedostamaan omat vahvuutensa ja kehityskohtansa. 

- Tunne itsesi ja kasvatettavasi. Tiedosta arvosi ja elämän- sekä maailmankatsomuksesi, ja keskustele niistä myös kasvatettavasi kanssa.

- Älä rakenna kasvatustasi ja rakkauttasi vain lahjonnan tai autoritäärisen määräämisen/kunnioituksen vaatimisen varaan. Opettele itse rakentavia kommunikoinnin keinoja, tarvittaessa ammattiavun tukemana. Uskalla kertoa kasvatettavalle myös omista mokistasi ja kuinka kaikesta selviää yhdessä keskustelemalla ja ratkomalla. Muistuta myös itseäsi, kuinka olet kasvattajana vastuussa omasta toiminnastasi ja valinnoistasi. Älä tukeudu vanhoihin toimimattomiin käyttäytymismalleihin, vaan opettele, kehittele ja kokeile uusia. Kaikkiin kasvatettaviin ei toimi sama malli, toimi siis kasvatettavakohtaisesti.

- Opeta kasvatettavasi arvostamaan, kunnioittamaan ja rakastamaan itseään sekä toisia. Kerro, että hänen lisäkseen muutkin ovat kunnioittamisen ja rakastamisen arvoisia. Kunnioittamisen ja rakastamisen tulee näkyä teoissa ja kasvatettavan kanssa aikaa viettäen, hänelle läsnä ollen, häntä kuullen ja hänestä sekä asioistaan kiinnostuen.

- Opeta kasvatettavasi vastuulliseksi omasta itsestään, omista tavaroistaan, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Osoita hänelle, mitä seuraa, jos hän puhuu tai toimii epäkunnioittavasti itseään tai toisia kohtaan, tai mikäli hän ei itse korjaa jälkiään tai ei itse kanna vastuuta omista asioistaan ja tavaroistaan. Kerro hänelle, että hän on itse vastuussa jokaisesta valinnastaan, ja että valinnoista seuraa aina jotakin.

- Älä tee asioita hänen puolestaan, osoita ennemmin esimerkkiä omalla toiminnallasi. Toiminta puhuu sanoja enemmän. Muista osata kiittää ja pyytää anteeksi itse, ennen kuin vaadit kasvatettavaltasi niitä.

- Pidä rajat jämäkästi.  Jos kasvatettava kampeaa rajoja ja yhteisiä sääntöjä vastaan, hän menettää jotain kivaa tekemistä/kuukausirahan/koti- tai luokkabileet tms. Kun taas muistaa kuinka käyttäydytään kunnioituksella, saa valita mitä kivaa tapahtuu tai tehdään yhdessä. Kun asetat rajat ja pidät ne, kasvatettava kokee todellisuudessa sisällään turvallisuutta ja että hänestä välitetään, vaikka kapinoi vastaan.

 

- Mikäli pelaa kännykällä, pitää lippistä tai toimii muuten vasten yhteisiä sääntöjä, voi varoittaa, että tavara tullaan ottamaan pois ja takavarikoidaan kunnes on keskusteltu yhdessä ja palautetaan ehkä sen jälkeen. Voi myös sopia, että edelleen perutaan jokin mieluisa asia, mikäli käytös ei muutu. Saata myös lapsi/nuori tietoiseksi siitä mitä hänen toimintansa aiheuttaa toisissa ja mille se toisista tuntuu. Kysy mitä hänen mielestään kävisi, jos suurin osa käyttäytyisi, kuten hän on valinnut.

- Ke- ja pe-iltapäivät olisi mukava saada tyhjiksi kouluissa kasvatuskeskusteluja (vanha termi jälki-istunto) varten. Kukaan ei ole innostunut perjantaina viettämään aikaa opettajan kanssa kaksin. Tällöin tunti-pari aikaa keskustellen, kirjoittaen, piirtäen, maalaten, musisoiden tai muuten kasvatettavalle mieluisalla tavalla käsitellen pohtia opettajan ja/tai huoltajien kanssa omaa toimintaansa ja kuinka korjata sitä sellaiseksi, että itsellä ja muilla on hyvä olla. Onko hänellä ja muilla hyvä olla? Haluaako hän sitä? Miten se onnistuisi?

- Jos kasvatettava on ahdistunut tai kapinoi, kysy häneltä itseltään mikä hänestä auttaisi tilanteeseen ja oloonsa eniten. Kaipaako hän kiiretöntä ja mukavaa yhteistä aikaa huoltajan/huoltajien tai kavereitten kesken enemmän? Kysy millaista käytöstä hän toivoisi huoltajilta/ystäviltä/opettajalta itseään kohtaan. Kuule häntä kuuntelun sijaan.

- Opettele itse ja opeta kasvatettavallesi turvallisia tapoja käsitellä tunteita. Pohdi hänen kanssaan mitkä keinot ovat sallittuja, mitkä eivät. Opeta hänelle, että väkivalta ei ole sallittua, mutta itsensä puolustaminen vaaratilanteessa on.

- Älä jää yksin kasvatustilanteissa, ratko asioita toisten aikuisten kanssa. Muista myös kannustava, lempeä ja ymmärtävä jälkipuinti kasvatettavan kanssa tilanteesta. 

- Muista, että kasvatettavallasi on myös sinulle opetettavaa tai ainakin voit oppia myös häneltä.

TSEMPPIÄ JA TURVALLISIA YHTEISIÄ HETKIÄ MEILLE KAIKILLE! :)